Kahden valtion malli, kyllä sopii, jos…
Espanjassa Katalonia haluaa itsenäiseksi. Kahden valtion malli sopii sinne aivan mainiosti. Turkissa kurdit haluavat oman valtion. Sinnekin kahden valtion malli sopii aivan mainiosti. Belgiassa itseasiassa kahden valtion malli ei riitä: sinne pitää perustaa kolmen valtion malli: hollanninkielinen Flanderi ranskankielinen Vallonia ja saksankielinen itäosiin. Englantiin pitää kanssa perustaa kahden maan malli: skotit ja britit. Kolumbiassa pitää Farc sissiliikkeelle antaa oma alue ja muille kolumbialaisille oma. Sinnekin siis kahden valtion malli. Myanmar on seuraava kahden valtion malliin laitettava valtio: rhohinda muslimeille oma valtion ja muu kansa sitten toiseen valtion. Kiinassa myös kahden valtion malli käyttöön: Taiwan ja Manner-Kiina erilleen. Ja listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.
Ja onhan siitä loistavia esimerkkejä, kun YK ja suurvallat ovat tehneet kahden valtion malleja. Aikanaan Saksa jaettiin kahteen osaan, sittemmin Korean niemimaa. Ja etenkin Koreassa kahden valtion malli on toiminut erittäin hyvin. Kahden valtion mallissa korealaiset elävät rauhassa ja sovinnossa ja kumpikin maa on erittäin tyytyväisiä kahden valtion malliin kuten myös YK. Vaadin ulkoministeri Timo Soinia välittömästi ottamaan nämä edellämainitut jaettavat valtiot niihin asioihin, joita Suomi ajaa YK:ssa. Suomen virallinen kanta pitää olla noissa valtioissa vähintään kahden valtion malli.
Mikä ihmeen syy maailmalla ja Suomella on ajaa kahden valtion mallia Israelin alueelle. AInoa syy on huono muisti. Vuonna 1948 Israelin itsenäistymisen aikana YK ja maailman valtiot tekivät kahden valtion mallin; Israel israelilaisille ja Trans Jordania (nykyisin Jordania) palestiinalaisille. Tämä sopimus hyväksyttiin puolin ja toisin, paitsi että Jordania ei ottanut vastaan palestiinalaisia, vaan he jäivät asumaan Israeliin. Vuonna 1967 arabimaat aloittivat sodan, jonka tarkoituksena oli tuhota Israel. Israel voitti sodan ja otti Jerusalemin haltuunsa ja jakoi sen kahteen osaan: toinen puolisko Israelille ja toinen palestiinalaisille.
Yksikään arabivaltio ei ole tunnustanut Israelin valtiota paitsi Egypti. Kuinka Israel voi suostua kahden valtion malliin, kun toinen osapuoli ei edes tunnusta toisen osapuolen olemassoloa? Palestiinalaiset eivät tunnusta rajoja eikä valtiota. Kuinka tuollaisen ”valtion” kanssa voi tehdä valtiosopimuksia. Vastaa Timo Soini.
Toisaalta kansainvälinen oikeus tunnustaa Israelin olon mm. Länsirannalla. Israelin hallintoperuste Länsirannalla pohjaa mm seuraaviin kansainvälisiin asiakirjoihin: The Jan Smuts Resolution of January 30, 1919, Article 22 of the Covenant of the League of Nations, edelleen IMS:n voittajavaltioiden kokouksessa San Remossa 24.4.1920 juutalaisten oikeudet "kotimaahansa" Palestiinassa tunnustettiin tekemällä vuoden 1917 Balfourin julistuksesta sitova laillinen dokumentti joka vielä myöhemmin sopimuksin vahvistettiin (1920 Treaty of Sevres and Lausanne).
Luonnollisesti paikallisilla arabeillakin on historiallisia yhteyksiä ja maanomistusta Jordan -joen ja Välimeren välillä mutta heille pyrittiin juutalaisten tulon myötä osoittamaan oma "kotimaa" varaamalla siis Jordan joen itäosa – 77% Palestiinan brittimandaatista – arabeille (Trans-)Jordanian muodossa. Arabit halusivat kuitenkin enemmän ja juuri perustetun Israelin kanssa käydyn sodan jälkeen Jordania liitti ns. Länsirannan valtioonsa vuonna 1950 kunnes v. 1967 sodan jälkeen se palautui Israelille. Tämän jälkeen alueen hallinnosta on kansainvälisesti sovittu Oslon rauhanprosessissa vv. 1993-2000 (mm jako A, B ja C hallintoalueisiin) sekä Israelin ja Jordanian välisessä rauhansopimuksessa v. 1994 (Jordanialla ei aluevaateita Länsirannalla). Siis kaikki maailman sopimukset ovat Israelin puolella ja meidän ulkoministeri ajaa kahden valtion mallia yhdessä pääministerin kanssa. Siis maamme johto haluaa tehdä laittomuuksia ja johtaa Suomen kansan laittomuuden tielle.
Kaikkien pahin asia tässä koko asiassa on uutisten vääristely. Mistä uutisten vääristely johtuu? Se johtuu siitä. että ”vapaisiin demokraattisiin arabivaltiohin” ei pääse vapaata lehdistöä. Mutta Israeliin pääsee. Arabimyönteiset ja palestiinalaisten edustajat latevat puolitotuuksia Israelin maaperällä ja tiedotusvälineet jakavat niitä totuutena. Mielestäni Suomi tekee hirveän virheen ajaessaan kahden valtion politiikkaa Israelissa. Siis hirveän virheen.
Kommentit (0)