JukkaTuunanen Karjalasta Kajahtaa

Irtisanomisturva vai ay-liikkeen turva

Hallitus esittää pienille yrityksille helpotusta irtisanomiseen. Siitähän on noussut valtava älämölö. Tutkitaan nyt hiukan tilannetta muutaman luvun valossa. Suomessa on noin 2  miljoonaa työntekijää. Heistä alle puolet kuuluu johonkin ammattiliittoon. Suurin työttömyyskassa on YKT eli Yleinen työttömyyskassa noin 400.000 jäsenellä (20%) työntekijöistä. Poliittisten ay-liikkeiden jäsenmäärä pienenee joka vuosi. SAK on menettänyt eniten noin 15.000 jäsentä. Ja juuri he vastustavat eniten tätä irtisanomissuojan helpottamista.

Sitten tämä varsinainen asia eli irtisanominen. Minkä kokoiset yrityksen sanovat eniten irti työntekijöitä: alle 20 hengen pienyritykset vai suuret yritykset. Vastaus on yksiselitteinen: isot, megaluokan yritykset irtisanovat kerralla satoja tai jopa tuhansia.  Eikö tässä ole ristiriita? Jos noita kahta asiaa vielä peilataan poliittisen ay-liikkeen näkökulmasta, kummassa yritysryhmässä on enemmän YKT:n jäseniä isoissa vai pienissä yrityksissä. Vastaus on aivan selvä. Pienissä yrityksissä on enemmän yktlaisia kuin isoissa.

Jos ay-liikkeen sisältä vielä karsii julkisen hallinnon työntekijät pois, niiden tosiasiallinen jäsenmäärä ”yritystasolla” putoaa alle kolmannekseen kokonaistyövoimasta. Onko kyse siis jälleen poliittisesta liikehdinnästä vai työntekijöiden todellisesta edun ajamisesta.

Yrittäjät  vetoavat niin sanottuun Saksan malliin. Saksassa yritysten kilpailukyky oli kuralla, työttömyys kasvoi ja valtio velkaantui.  Eikö meillä Suomessa olleet asiat samalla tolalla. Tuottavuus laahasi kaukana palkankorotusten takana. Saksassa palkanmuodostus hajautettiin toimialatasolta yritystasolle. Yrityksiin perustettiin yritysneuvostot. Mikäli työntekijöiden kanssa päästiin yritysneuvostoissa yksimielisyyteen, yrityksillä oli oikeus poiketa työehtosopimusten ehdoista. Kuulostaako liian pahalta vai liian hyvältä. Demokratia tuotiin sinne, missä sen kuului olla. Saksassa joustot on tehty yrityskohtaisella sopimisella, ensisijaisesti työajan lyhentämisen kautta. Työaikapankit ovat mahdollistaneet työantajille ylityön tekemisen ilman lisäkorvauksia, kunhan työaikaa lyhennetään vastaavalla tuntimäärällä tietyn ajanjakson kuluessa. Lisäksi Saksassa työtön sai tehdä 15 tuntia viikossa ilman että työttömyyskorvaus pienenee.

Kun muutos alkoi, Saksassa sopimusjärjestelmä muuttui. Näinhän kävi meilläkin, kun EK astui työmarkkinaneuvotteluista ulkoruokintaan.  Järjestäytyminen  työntekijäpuolella on laskenut Saksassa ja kuten edelle totesin sama suunta on meillä Suomessa. Työntekijöiden järjestäytyminen on laskenut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana. Todellinen järjestäytymisaste on alentunut siis noin 30 prosenttiin. Myös työnantajien järjestäytymisaste laskenut.  Saksassa työehtosopimusten sitovuus on vähentynyt, meillä on tapahtunut vain erittäin vähäinen muutos. Työehtosopimusten muuttamisen yleistymisen taustalla ovat kasvaneet paineet työehtojen, lähinnä työaikojen ja palkkojen, joustavammalle määräytymiselle yritys- ja työpaikkatasolla. Kun työnantaja ei kuulu työnantajaliittoon eikä työntekijät kuulu ay-liikkeeseen myös sisäinen paine sopia asioista paikallisesti on kasvanut. Työntekijät kuuluvat YKT-kassaan ilman poliittista viitekehystä.

Mitä tulee siis tähän hallituksen kaavailemaan muutokseen? Nyt on viimeinen aika tehdä se.  Se on ainoa tapa saada työttömyys pienenemään. Omassa maakunnassani on noin 4.000 yritystä joista suurin osa on pieniä alle 20 hengen yrityksiä. Yksinyrittäjien osuus on noin 2.000. Tutkimusten mukaan yksinyrittäjä tekee noin 1,75 miestyövuotta. Jos heistä vaikkapa 50% palkkaisi työtaakkaansa helpottamaan yhden työntekijän, työttömyytemme laskisi merkittäväksi.  Suomessa on noin 180.000 yksinyrittäjää.  Potentiaali luoda uusia työpaikkoja nopeasti on valtava. Ay-liikkeen kannalta asia on tosin murheellinen. Noista yksinyrittäjän palkkaamista työntekijöistä suurin osa liittyisi YKT-kassaan. Siitä tässä SAK kapinassa on varmaan kyse. Ei haluta työttömyyttä pienemmäksi, jotta poliittinen painoarvo edes jollain tasolla säilyisi. Onko siis kyse työlainsäädännön uudistamista vai ay-liikkeen säilymisestä?

PS. Jos olisin Suomen Yrittäjien johdossa, miettisin hyvin tarkkaan oikeustoimia nykyistä järjestelmää kohtaan. Kuinka työnantajaliittoon kuuluvat voivat sopia työehdoista sellaisen yritysten puolesta, joille kukaan ei ole antanut valtakirjaa. Ja kuinka työntekijäliitot voivat pakottaa järjestäytymättömän työnantajan noudattamaan sellaisia sopimuksia, joista he eivät ole itse voineet edes neuvotella ja kuinka ay-liikkeeseen kuulumattoman pitää noudattaa  sopimuksia, joita he eivät ole olleet hyväksymässä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hyvä kirjoitus, missä kaikuu järjen ja tiedon ääni koko Suomen parhaaksi!

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Paljon puolitotuuksia tai suoranaista väärä tietoa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kerrotko myöskin mitkä tiedot ovat väärin? Ole niin ystävällinen Matti!!

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt Vastaus kommenttiin #3

miksi perustelisin väittämääni yhtään enempää kuin sinäkään?

Mutta, kun luet jokaisen kohdan blogista uudelleen, ehkä huomaat että ne kaikki ovat olettamia ja väittämiä vailla faktapohjaa.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #5

Minähän peukutin ja kehuin blogistin kirjoitusta, joten sen perusteella on helppo nähdä minun kantani. Sinä Matti taas moitit sitä ja näit siinä virheitä, mitkä eivät ole nyt vielä kenenkään tiedossa. Siitähän tässä vain on kysymyskin...sinun mielipiteestäsi ja blogistin virheistä,?

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Ay-liike haluaa tietysti turvata valtansa perusteiden brezhneviläisen pysähtyneisyyden. Ja olisikohan paikallaan totuuden nimissä muistuttaa myös, että julkissektorin ylihyvä irtisanomissuoja ei oikeasti käytännössä suojaa 'poliittisesti epäkorrekteja' virkamiehiä, jotka esimerkiksi erehtyvät uskomaan sanan olevan oikeasti vapaa johdon pyytäessä kehitysehdotuksia ja mielipiteitä henkilöstöfoorumilla. Jopa poliittiset potkut ovat edelleen tuttu ilmiö Suomen jälki-70-lukulaisessa valtionhallinnossa. Tässäpä case, jossa jukolaisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli, etteivät irtisanomisen esitetyt "tuotannollistaloudellisen syyt" voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin... http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-a...

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Suomi on yksi maailman jäykimmistä työmarkkinoista.Missään muualla en ole havainnut yhtä kankeaa tupo-neuvottelusysteemiä.Samaan aikaan puhutaan markkinataloudesta, vieläpä vapaasta sellaisesta.

Ammattiliitot ovat jämähtäneet lähinnä halvautumista muistuttavaan staattiseen olotilaan, mikä on auttamattomasti ainakin 20 vuotta ajastaan jäljessä.

Kuinka etelärannan ja siltasaaren "krakamiehet" kuvittelevat tietävänsä mikä on Nilsiän Nipasenmäen yrittäjä Tuppuraisen palkanmaksukyky?
Olisi aika ottaa järkikäteen ja laittaa koko systeemi uusiksi. Opintomatka esim. Tanskaan saattaisi tuoda kylliksi ahaaelämyksiä.

Käyttäjän MikkoRaatikainen1 kuva
Mikko Raatikainen

Vaikkei ihan tarkkaan tietäisikään mikä Nipasenmäen yrittäjän palkanmaksukyky on, niin pyritään säännöillä pitämään huoli, että sen työntekijän ostovoima riittäisi edes ruokaan....ei tarvitse Ferraria saada, mutta kun edes ruokaa.

Nipasenmäellä maksetaan kirjapalkkaa kun maksukyky on siellä ehkä kehnommpi, että työntekijälläkin olisi mahdollisuus sellaiseen ylellisyyteen kuin leipä.
Kirjapalkalla ei kovin paksuja siivuja lihaa enää leivän päälle laitetakkaan.

Etelämmässä, jossa on palkanmaksukyky parempi, oikeudenmukaiset työnantajat maksavat jopa vähän yli kirjapalkan, jolloin sen leivän päälle voi laittaa jopa juustoa ja makkaraa.

Ilmän näitä sääntöjä Koijari Koikkalaisen firma ei maksaisi työntekijälle mitään, mutta silti olisi pakko tulla paikanpäälle, koska aktiivimallit yms.

Ymmärsin tekstistäsi, että Nipasenmäellä ei työntekijällä tarvitse olla samaa oikeutta tienata leipäänsä omalla työllä, kunhan työnantajalla ei tule huonoina aikoina osinkoihin heittoa.

Varmaa on ettei nipasenmäellä eikä missään muuallakaan suomessa perusduunari rahassa kylve...olipa tupot tai ei.

Jos Nipasenmäellä ei kannata teettää työtä palkalla, niin se työ kannattaa jättää tekemättä.
Ei ole tarkoitus että yritys tehdään kannattavaksi työntekijän palkan kustannuksella.
Tarkoitus olisi olla selainen TUOTE, joka tekee yrityksen kannattavaksi.
Jos tuotetta ei ole, niin yrityksen on turha odottaa voittoa.

Suomen työmarkkinoilla on helpoin päästä työntekijöistä eroon, jopa ilmaiseksi.
Toisinkuin monessa muussa maassa.
Suomessa riittää syyksi irtisanomisiin pelkästään oletus tulevista huonoista ajoista, kun monissa maissa täytyy olla näyttöä huonoista ajoista ennen irtisanomisia.

Toimituksen poiminnat